Sukujuurteni takia olen ollut kiinnostunut luovutetun Karjalan puolelle jääneen Muolaan historiasta. Muutamaan otteeseen olen Muolaa-yhteyksissä törmännyt mystisiin Pyhäristin kiviin, jotka ovat sijainneet Muolaan kirkon alueella. Kivet olivat kaksi möhkärettä, joihin oli kaiverrettu kaksi samantyyppistä, mutta hieman toisistaan erottuvaa merkkiä. Kivien alkuperästä ei käsittääkseni ole varmuutta, jos minkäänlaista tietoakaan.
Yllä oleva
Museoviraston kokoelman kuva vuodelta 1926 on ainakin toistaiseksi ainoa vastaani tullut valokuva, jossa edes toinen kivi esiintyy. Kuvan yhteydessä on teksti: "Tarun mukaan seurasi suomalaisten aseita voitto niin kauan, kuin kivi oli heidän hallussaan. Muolaan seurakunta mainitaan Pyhäristin-nimisenä jo 1300-luvun alkupuolella."
Biografian polkua -blogissa on esillä "Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944"-kirjasta lähtöisin oleva piirroskuva molemmista kivistä. Blogissa kirjoitetaan kivien alkuperästä: "Legendat sitovat kivet Tyrgil-marskiin ja Viipurin linnan syntyyn, sotiin ja Äyräpään vanhaan kirkkoon, jonka paavi nimesi Pyhän Ristin mukaan. Vai olisivatko kivet sittenkin pakanallisia riittiesineitä? Myös sotien sovintojen rajamerkeiksi niitä ehdotetaan samoin jonkun ilkikurisen nakuttelemiksi omatekemiksi."
Vuonna 2006 pystytettiin Muolaan kirkonmäelle muistomerkkikivi, jossa molemmat symbolit ovat kaiverrettuina vierekkäin. Kuva tästä uudesta kivestä löytyy Willimiehen jäljillä -blogista. Blogissa on myös maininta alkuperäisistä Pyhäristin kivistä: "Kukaan ei tiedä, että kuka nuo symbolit on Muolaan kirkonmäen kiviin aikoinaan naputtanut. Onko kyseessä ollut jonkun pitkästyneen miehen tai naisen ajanviete vai onko asialla joku pidempikin historia? Suullinen perimätieto sitoo kivet Viipurin linnan syntyaikoihin, alueella riehuneisiin sotiin vai liittyykö se peräti Äyräpään vanhaan kirkkoon, minkä paavi nimesi Pyhän ristin mukaan?"
Molemmissa blogeissa kerrotaan toisen kivistä kadonneen vuonna 1918 ja toisen arvellaan tuhoutuneen myöhemmin talvisodan tykistötulessa.
Olen etsinyt tietoa kivistä toistaiseksi vain melko kevyesti pelkästään Googlen kautta, mutta tänään mieleeni tuli katsoa, löytyisikö Kansalliskirjaston digiaineistosta kivistä mainintoja. Kansalliskirjaston digiarkiston kautta pääsee selaamaan mm. vanhoja sanomalehtiä, joita tällä hetkellä avoimessa digiaineistoissa on vuoden 1939 loppuun asti. Olen haun kautta aiemmin löytänyt mainintoja ja kuolinilmoituksia yli sata vuotta sitten eläneistä sukulaisistani, ja digiarkisto on ollut aivan vertaansa vailla oleva sivusto aikamatkailuun kotisohvalta käsin!
Haulla "pyhäristin kivi" löytyikin heti ensimmäisenä hakutuloksena "Tarina pyhäristin kivistä" Käkisalmen sanomista vuodelta 1929.
"Tarina pyhäristin kivistä.
Muolaan seurakunnan nykyisellä hautausmaalla on tänäkin päivänä historiallinen kivi, joka kuuluu olevan peräisin kolmannen ristiretken ajoilta, jonka kiven ääressä satoja, ehkäpä tuhansiakin karjalaisia esi-isiämme on kastettu kristinuskoon ja jonka mukaan nykyistä Muolaan pitäjää on aikasemmin sanottu Pyhäristin pitäjäksi. Tämän kiven alkuperästä ja sen siirtymisestä nykyiselle paikalleen tietää tuskin kukaan nykyisin elävä muolaalainen. Yli kolmekymmentä vuotta sitten manalle mennyt iäkäs vanhus on tämän kirjoittajalle kertonut tämän kiven tarinan, jonka hän oli esivanhemmiltaan kuullut.
Sen jälkeen kun Ruotsin marski Torkel Knuutinpoika oli voittanut pakanalliset karjalaiset ja suurilla uhrauksilla rakentanut Viipurin linnan "Jumalan ja kunniarikkaan Pyhän Neitsyen ylistykseksi", käytiin vielä kauan aikaa pienempiä kahakoita Viipurin lähistöllä ja pakoitettiin asukkaita kasteeseen. Marskin seuralaiset olivat linnan rakentamisen aikana hioneet pari litteää kiveä – sillä kaksi niitä alunperin on ollut – ja hakanneet niihin nuo omituiset ristinmerkkinsä. Kivet vihittiin erityisillä juhlallisuuksilla ja kuljetettiin sitten pakanallisten suomalaisten kastepaikoille, missä asianomainen kastaja luki latinalaisia kastelukujaan kivillä seisten. Luonnollisesti näitä kiviä ruvettiin pitämään pyhinä ja vietiin ne säilytettäviksi Viipurin linnaan.
Vierähti vuosisata toisensa jälkeen ja yhä vain käytiin kiivaita taisteluita ruotsalaisen ja novgorodilaisten välillä Viipurissa ja Kannaksella. Välistä olivat voitolla ruotsalaiset, välistä venäläiset. Erään kerran piiritti lukuisa venäläinen sotaväki Viipurin linnaa, jota puolusti vain harvalukuinen varusväki. Venäläiset tekivät parastaan, mutta siitä huolimatta ei linnoitus antautunut. Taikauskoiset venäläiset luulivat jonkun yliluonnollisen voiman taistelevan Viipurin linnan varusväen puolella. Eräänä pimeänä yönä kun taistelu oli tauonnut kestettyään muutamia päiviä, linnoituksen kuitenkaan antautumatta, hiipi muutamia venäläisiä erääseen etuvarustukseen, missä he huomasivat pyhänristin kivet. Venäläiset kantoivat kivet kaikessa hiljaisuudessa omalle puolelleen. Kun seuraavana päivänä venäläiset sitten onnistuivat valtaamaan varustuksen ja ottamaan vangiksi uuvuksiin asti taistelleen varusväen, uskoivat venäläiset, että he olivat saavuttaneet voiton ristikivien avulla, ja että kivet todellakin olivat onnea ja menestystä tuottavat.
Kohta saapui kuitenkin ruotsalaisille apujoukkoja ja alkoi uusi taistelu varustuksen omistamisesta. Kiivaan taistelun jälkeen täytyi venäläisten eräänä yönä äkkiä lähteä pakomatkalle. Päivän tultua huomasivat ruotsalaiset venäläisten lähteneen ja hankkiutuivat ajamaan heitä takaa. Muolaan kylässä, Muolaanjärven ja Äyräpään välisellä kannaksella saavuttivat ruotsalaiset pakenevan venäläisen sotajoukon. Muolaanjoen kummallakin puolella sattui verisiä yhteenottoja ja kun venäläiset huomasivat joutuvansa tappiolle, vierittivät he Viipurista mukanansa tuomat pyhät kivet Muolaan jokeen. Kun sitten jälkeenpäin vesi joessa aleni, löytyivät kivet, joille kristinuskoon sittemmin kääntynyt kansa omisti suurta kunnioitusta. Kivillä kerrottiin olleen ihmeellinen parantava voima. Eräs sokea mummo, joka käveli joen rannalla ja sattui kompastumaan Pyhäristin kiviin, pyyhki kipeitä silmiään käsillään, jolla ensin oli kiviä kopeloinut ja sai heti näkönsä. Kivien loviin sateella kertyneen veden sanottiin olleen erittäin hyvää lääkettä ja auttaneen missä sairaudessa tahansa.
Monta kertaa sen jälkeen kulki vihollinen Muolaan kannaksen kautta, polttaen, hävittäen ja murhaten, mutta pyhänristin kiviä se ei enää saanut käsiinsä, sillä paikkakunnan väki piilotti ne aina vihollisen lähestyessä kylää. Pyhien kivien ympärille kokoontui sitten hätääntynyt ja hajoitettu kansa rukouksiin. Ja kun vihdoin koittivat jonkun verran rauhallisemmat ajat ja ensimmäinen kirkko rakennettiin paikkakunnalle, sijoitettiin se Muolaan kylään, rakennettiin näiden pyhien kivien päälle ja sanottiin Pyhäristin kirkoksi. Muolaan kylässä ei kirkko liene kauan sijainnutkaan, vaan rakennettiin uusi kirkko Kirkkojärven rannalle, nykyisen kirkkoherran pappilan pellolle. Pyhäristin kivet kuljetettiin Muolaan kylästä sinne ja kertoo tarina, että kivet olivat ihmeellisen keveät kantaa kirkolle päin. Mutta jos lähti kiviä viemään johonkin muuhun suuntaan päin, muuttuivat ne heti niin raskaiksi, ettei montakaan miestä jaksanut niitä kantaa.
Seuraava kirkko rakennettiin nykyisen kirkon paikalle, mutta ei liene kumpikaan kirkko ollut enää rakennettu näiden pyhien kivien päälle, vaikka kivet ovatkin olleet kirkon seinustalla. Kun nykyistä kivikirkkoa noin seitsemänkymmentä vuotta sitten ryhdyttiin rakentamaan, oli eräs vanhus ehdottanut rakennustoimikunnalle, että pyhäristin kivet pantaisiin kirkon peruskivien alle, sillä muuten ei kirkko kestä koossa, vaan hajoaa. Rakennusmestari ei kuitenkaan hyväksynyt ehdotusta, vaan käski kivet asettaa kirkkotarha-aidan sisäpuolelle pohjoiseenpäin, jossa ne vielä paremmin varjelisivat kirkkoa vihollisten tuholta. Ja sinne kivet sitten sijoitettiin.
Muita sotia ja kapinoita ei nykyinen kirkko ole nähnyt kuin punakapinan. Punnuksen kylässä talvella 1918 majailleet punaiset ja ryssät uhkasivatkin monet kerrat hävittää Muolaan kirkon samoin kuin olivat hävittäneet Valkjärvenkin kirkon. Peräytyessään olivat Kannilan kylästä käsin näkyvällä maalilla tykeillään pommittaneet kirkkoa, mutta eivät saaneet mitään vahinkoa aikaan. Mikä lienee sitten kirkkoa suojellut, mutta koskemattomaksi se vaan jäi.
Allekirjoittanut olisi halukas puolestaan lisäämään pyhänristin kivien vuosisataiseen legendaketjuun vielä yhden helmen ja uskon, että Pyhäristin kivet suojelivat Muolaan kirkkoa punaisten pommitukselta, sitäkin suuremmalla syyllä, kun kivet sijaitsivat juuri sillä puolella kirkkotarhaa, mistä pommit lentelivät.
M.K. "
Allaolevassa kuvassa M.K.:n tarinassa mainittu Muolaan kirkko, jonka "kirkkotarha-aidan sisäpuolelle pohjoiseenpäin" kivet kirjoituksen mukaan sijoitettiin. Esimerkiksi DigiCarelican sivuilta ladattavasta Muolaan vuoden 1936 kartasta voi tiirailla, miten kirkko asettuu ilmansuuntiin nähden, ja arvailla, mihin kohti kivet on tuolloin sijoitettu. Jos oikein hahmotan kirkon suuntaa, on kuva otettu suurinpiirtein etelästä, jolloin pohjoinen kirkkojärvineen on kuvassa kirkon takana.
Lisää kuvia Muolaan kirkosta ja sen raunioista löytyy esimerkiksi Finna.fi -sivulta hakusanoilla "muolaa kirkko". Voisi hyvin kuvitella, että vuonna 1929 julkaistun tarinan kirjoittajalla "M.K.":lla on itsellään jokin yhteys Muolaaseen, ehkäpä hän on tallustellut kirkon pihalla, nähnyt itse Pyhäristin kivet ja kuljettanut sormeaan pitkin niihin kaiverrettuja kuvioita. Talvisodassa kivien suojelus ei enää riittänyt Muolaan kirkkoa pelastamaan, mutta olikohan tarinan kirjoittaja sitä enää itse näkemässä?
Huomasinkin, että minua alkoi Pyhäristin kivien historian lisäksi kiinnostamaan, mitä lähes sata vuotta sitten lehteen tarinan kirjoittaneesta ihmisestä voisi saada selville nykyisten arkistojen ja pienten tiedonmurusten avulla.
